että koiralla on haava ja sitä ei heti huomaa... Näköjään hyvin. Oliko se nyt ma kun katsoin että Poju nuolee toista kyynärpäätä. En sillon vielä sitä sen kummemmin ressannut mutta tiistaina kun se taas nuoli sitä, pistin Pojun kyljelleen ja rupesin tutkimaan kyynärpäätä. HAAVA! Siisti, tasareunainen haavahan se siinä möllötti. Ei mikään hirveän iso muttei ihan pienen pienikään. No sitähän se poika itsekseen hoiteli. No eipä muuta kun puhdistusaineita ym. tykötarpeita esiin. Haava oli sen näköinen että ei se ihan vasta ollut tullut muttei älyttömän kauaa aikaa sitten. Siinä sitten Tepon kanssa mietittiin ja mietittiin että millon ja missä se olisi tullut? Joka päivähän nuo juoksutetaan vapaana metsässä mutta Poju ei ole mitenkään ilmaissut että siihen on sattunut, ei vinkaissut, ei nilkuttanut ja mikä oudointa ei verta( me ei olla ainakaan huomattu) Ja kyllä tuosta on täytynyt verta tulla. Ja vaikka kuinka mietittiin ei me hoksattu milloin haava olisi tullut. Nyt sitten hoidellaan haavaa, puhdistan betadinella ja myös pari kertaa päivässä ihan pelkällä vedellä suihkutellen. Antibiottia ettei haava tulehdu. Päivällä kun ollaan kotosalla ja pystyn seuraamaan ettei Poju yritä itse hoitaa haavaa, ei tarvitse kauluria. Komea paita on kylläkin päällä, ihan vaan estämässä sitä haavan nuolemista. Yöllä sitten pidetään kauluria. Jestas että tuolle koirukselle sattuu ja tapahtuu...Mutta hyvin Poju antaa haava hoitaa. Aina kun käydään pesuhuoneessa suihkuttelemassa haavaa niin sen jälkeen Poju juoksee jääkaapille;) Pitäähän sitä jotaki herkkua saada kun on niin reipas.
Ja jotta ei päästäs näin helpolla näin Joulun alla(tää on muutenkin vaikeeta aikaa) niin auto temppuilee ja imuri hajos:( Että hyvää Joulua vaan...